Raattamassa jälleen

Niin siinä taas kävi että ”toinen kotikyläni”, Kittilän ja Enontekiön rajalla sijaitseva Raattama veti puoleensa.

Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen reissu tälle Pallastunturin kainalossa majailevalle idylliselle kylälle. Tunturin nukkuvan lohikäärmeen lailla jängän keskeltä nouseva harjanne on ollut kuvieni taustana jo vuosia.

Siksi viime syyskuussakin oli pakko suunnata ylös, itseasiassa ensimmäistä kertaa syysreissulleni. Perinteisesti syksyiset roadtripit ovat aina kohdistuneet itäpuolelle Inarin Kaamaseen.

Nyt oli moniakin syitä miksi halusin sielunmaisemaani. No, saatatte arvata kun katsotte näitä kuvia. Eräänäkin aamuna oli aivan upea seurata majoituksena toimivan ”mökin” (Eli talon) ikkunasta tunturiin heittäytyvää auringon ja usvan sekaista tanssia kahvista samalla nauttien.

Uinuva lohikäärme ja untu…siis usvapeitto!

Tuo kohde on itseasiassa sellainen helmi että hetken mietin haluanko sitä edes muille paljastaa…Mutta saatte te sen kuitenkin tietää esimerkiksi Instagram-tilini postausten kautta joten menköön!

Tutustuttehan te muutenkin Raattamaan, tuohon Lapin massaturismilta välttyneeseen piilotettuun helmeen jos katsotte uusimman Kaurismäen elokuvan. Mestari Cheng on osaltaan kuvattu kylän kauppa-ravintola-yhdistelmässä, paikassa jossa on aina pakko syödä kauppias Juhanin itse vääntämä poropitsa.

Kyseinen paikka on ollut tukikohtani jo useammalla reissulla ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Sen voisi jopa mielellään itsekin omistaa, mutta onneksi järki on vielä ollut kädessä. Mökkivuokraus on vain niin paljon helpompaa ja koska kulkurin mieli haluaa aina jonnekin muulle, on näin vuokralaisena kevyt kulkea ja helppo vaihtaa paikkaa. Itse käytän paljon Lomarenkaan* tarjontaa, koska joukossa on myös entiset Villin Pohjolan erämökit.

Pallaksen alueessa on se parasta, ettei massaturismi ole sinne liikoja iskenyt. Vieressä olevat Levi ja Ylläs saavat hoitaa sen roolin. Pallaksen seudulta, ja varsinkin Raattamasta löytyy mukavasti rauhallisia kohteita sitä oikeaa Lapin rauhaa haluaville, tässä vaikka tämä* kyseisen reissun kohde.

Tämän reissun motiiveita oli useampikin. Reissukaverille oli pakko näyttää mahtavimmat Lapin maisemat, ensikertalainen kun seudulla oli. Samalla vietimme viikon eri puolilla seutukuntaa eräillen, ruskasta, revontulista ja rennosta fiiliksestä nauttien.

Vaikka pilvisyys uhkasikin taas reposten kuvausta, jotakin sain kortillekin- Parasta tietenkin oli tarjota se elämys ensikertalaiselle. Reposten kanssa vain on nykyään omat haasteensa, mutta niistä lisää toisissa blogiartikkeleissa.

Kaikki muukin onneksi tälläkin lomalla toteutui. Puljutunturin seudut tuli tutkittua, Näkkälässä ja Kalmankaltiolla poikettua. Ruijantie Hettasta Norjan rajalle on ajamisen arvoinen, samoin Nunnasista Kalmankaltiolle kulkeva jo metsätieksi kutsuttava pätkä. Matkalla kun näkee ihan omanlaisensa Lapin. Ei koko aikaa tuntureja, mutta varvikon peittämiä hiekkadyynejä ja vaivaista koivikkoa niin kauas kuin vain jaksaa katsoa.

On tuo seutu Pallaksen kupeilta ylöspäin vaan sitä Tosi Lappia!

(*Yhteistyössä Lomarenkaan kanssa)

Ovi taivaaseen? Ainakin sielunmaisemaan.
Voisihan tämä näky olla omasta pihastakin, eikö?
Puljutunturissa nuotiolla.
Joskus ei vain ole kiire mihinkään.
Ruska jäi pohjoisessa ihan hitusen huippuväreistään mutta ilta-aurinko pelasti
Hyvin ne tunturit sopivat taustaksi kynttiläfiilistelyllekin.
Melkoinen magneettimyrsky iski Tellukselle!