E8/E6: Kilpisjärvi – Skibotn – Birtavarre

Pohjolan piti taas päästä tien päälle ja siten siis Pohjola Roadtripsien seuraava legi on tehty.

Tällä kertaa silmukan kääntöpiste oli aina Norjassa asti. Teemana oli vähän sellainen ”Juhannusyötä ihan ylhäällä”.

Joka kerta kun poikkean Pallaksella ja Raattamassa, mielessä käy että pitäisi poiketa taas pitkästä aikaa Kilpisjärvellä. Viimeisin kerta kun olen siellä käynyt on kesällä 2006 kun heitimme viikon vaellusreissun Haltin reitillä.

No, tällä kertaa kävi niin että se oli Suomen sää joka ajoi yhä ylemmäs, aina Suomen sormenpäästäkin ylös Skibotniin asti. Juhannusyön kuvaukset Pallaksella kun kaatuivat kaatosateeseen ja kellon käymiseen. Ei ollut aikaa odotella sateen loppumista joten YR.NO kun kertoi auringon olevan Norjan puolella niin ei tarvinnut kauaa miettiä.

Nokka kohti Norjaa!

Tällä kertaa iltakahvi Skibotnissa venähti pieneen Storfjordin reunojen kiertelyyn ja juhannusyöhön Helliskogenin taianomaista valoa ihmettelemässä!

Jo matkalla Kilpisjärveltä Lyngenin vuonon pohjukkaan, Skibotniin, on muutama upea fotospotti. Tie kulkee jokilaakson reunalla ja kohoaa välillä todella ylös. Ympärillä tietenkin lumisia vuoria, ollaanhan jo Lyngenin ikijäätiköiden helmoissa. On tämä puoli rajasta ihan omanlaisensa verrattuna Kilpisjärveen!

Heti rajan takana on pari kohtaa, jossa jokilaaksoa pääsee kuvaamaan käsin. Toki kopterissa saa vielä paremmin maisemaa kortille, kunhan muistaa ne Norjan luvat.

Ensimmäinen kohta pitstopille on pieni levike kohdassa, jossa joki on hetkeksi kovertanut uomansa kapeaksi mutta syväksi kuruksi. Sen pohjalla kulkee vesi melkoisella voimalla pienissä putouksissa, ennen kuin se taas aukeaa.

Siinä kohtaa laakso lähtee myös kuristumaan suppeammaksi. Tie ja joki kulkevat vierekkäin, vaikka tie nouseekin omalle ”lentopinnalleen” laakson seinämällä. Joenvarressa on vanhoja muistomerkkejä, ja leirintäalueitakin jotka kannattaa ehdottomasti laskeutua vilkaisemaan. Siellä on komeita putouksiakin nimittäin!

Rovijokkfossen on sivujoen koski, joka putoaa E8:in alta. Samassa paikassa on parkkis eli yksi spotti kuvattavaksi on tässä. Oikeastaan koko matkan Skibotniin on pieniä spotteja, joissa kannattaa vilkaista ympärilleen. Jo tien ja joen takana vasemmalla siintävät lumihuiput vihjailevat siitä, mitä kohta on luvassa.

Kun saapuu suht lyhyen ajon jälkeen itse vuonon rantaan, ja lähtee laskemaan kohti E8:n ja E6:n risteystä Skibotnin keskustan kupeesssa, alkaa ymmärtämään mistä ne koittivat kertoa. Norjan yhdet komeimmista kesäjäätikkömestoista, Lyngenin alpit nousevat vuonon rannoilla. Siinäpä onkin ensikertalaiselle hetkeksi ihmettelemistä, kannattaa ensin esimerkiksi tehdä ihan pieni pisto vasemmalle, ja pysähtyä vaikka Nallevuopion levikkeelle. Ja koittaa pitää se suu kiinni ettei näytä ihan niin hölmistyneeltä turistilta.

Näiden alppien korkein huippu, 1883 metriä korkea Jiehkkevarri, näkyy jo vuonon vastarannalla kun lasketaan alas Skibotniin. Kun ajaa Nallevuopion levikkeeltä eteenpäin, edessä näkyykin melkoinen seinä. Siksi vuonon perukassa, lännessä päin, kannattaa tehdä pieni lenkki. Vuonon yli näkyy mageita putouksia ja seinää pienten pittoreskien kylien yllä.

Seuraavat hetket saavatkin muutama kuva kertoa kaiken. Tässä alla siis muutama otos matkalta Skibotnista länteen, Elsnesin kylän kautta vuonon perukkaan.

Matkalla on muutama pysähdyspaikka, kuten esimerkiksi noiden sokeritoppien juurella oleva ”Northern Lights Route”. Löydätte merkit myös tämän artikkelin lopussa olevalta kartalta. Siellä ovat sekä ”fotospotit” että muut ”pitstopit” merkittyinä teille allekirjoittaneen vinkeiksi.

Kyseisen levikkeen kohdalla vastarannalla on muuten aika jylhä putous. Varsinkin juhannuksen tienoilla kun sulamisvesiä tulee jäätiköltä alas, on vettä putouksessa. Kartan mukaan siellä vieressä on myös parkkis jäätikkövaelluksille lähteville, en tosin itse ole käynyt sitä tarkistamassa. Kartalle sen kuitenkin laitoin.

Sitten onkin aika palata Skibotniin. Siinä kylällä kannattaa stopata satamassa ihmettelemässä meren värejä, ja kahvilla Visit Lyngenfjordin vinkit samalla tarkistaen. Liikaa ei ole kahviloita kylällä mutta Kafe Ruija on ihan jees! Kerran Elämässä-blogissakin sitä suositellaan, ja kannattaa lukea tämän artikkelin vinkit muutenkin.

Kahvikupin ja kakun jälkeen kannattaa ottaa kohteeksi idän suunnalla oleva Birtavarre. Tälläkin kertaa puhtaasti maisemien takia. Tämä kylä kun on syvällä vuonon sivuhaaran perukassa, ja sieltä löytyy myös Pohjois-Euroopan syvin kanjoni. Se kertoo maiseman muodoista, ja aiheesta voi lukea lisää tästä Retkipaikan blogautuksesta.

Jos ei halua kävellä, tai pää ei kestä korkeita paikkoja niin voi pysyä autossa ja nauttia samalla musiikista. Sinne uuteen tunneliin ei kannata sukeltaa, vaan kiertää rantoja pitkin, mutkan takana kun odottaa jälleen jotakin todella mageaa. Itseasiassa ihan riittää kun näkee Storfjordenin, Lyngeninvuonon aukeavan kohti Jäämerta…

Sitten kun istut kiven nokassa ihmettelemässä tuota yllä olevaa näkyä, sieltä kulman takaa ilmestyykin yhtäkkiä Olderdalenin ja Yykeänperän välillä kulkeva lautta. Saatat sillä hetkellä pystyä jopa empatisoimaan paikallisia. Vaikka itse kuljet hiljalleen ympäristöäsi ihmetellen, näissä vuononrannan kylissä asuessa saatat alkaa kaipaamaan matkaa lyhentäviä tunneleita ja lauttoja.

Kun lautta on lipunut hiljalleen ohi, voi lopulta itsekin kurkistaa sinne kulman taakse. Kun Birtevarren yllä kohoavat seinät aukeavat, voi olla että joudut jälleen pysähtymään hetkeksi. Aika hiljaiseksi ne seinät ja kanjonit ainakin itseni vetivät. Jos tuolla asuisi ja heräisi joka aamu valon kulkiessa noilla rinteillä…Siellä kahvikin maistuisi varmasti erilaiselta!

Sitten onkin aika kääntyä ympäri ja lähteä ajamaan takaisin Kilpisjärvelle iltapäivän valon ja tuulen avatessa pilviä. Takaisin päin palatessa saa vielä kerran nähdä vuononperän korkeimmat huiput, jälleen uudesta kulmasta. Siksi matkassa saattaa mennä vieläkin tovin.

Kun lopulta ilta lähtee laskemaan, pysähdyn vielä hetkeksi ennen rajaa. Jään odottamaan juhannusyön aurinkoa Pyhän Metsän, Helligskogenin tienoille. Siitä kun on vielä kerran hieno katsoa Skibotniin johtavaa kanjonia ja sen ympärillä vähitellen nousevia Lyngenin alppeja. Suomi on hieno, mutta ihan jotakin aivan uutta kokee tällä Kilpisjärveltä päiväreissuna tehtävällä roadtripilla.

Johan oli reissu…Kannatti tehdä, vai mitä?