Luoston ensikokemukset

Kun on kiertänyt tiettyjä paikkoja useampaan kertaan, tulee kotoisuuden tuomasta uudelleenjuurtumisen lämpimästä tunteesta huolimatta aina se hetki kun pitää vähän seikkailla.

Lappia oli tullut jo useampaan kertaan katsottua joko Inari-Utsjoki-akselin tai sitten Enontekiö-Kittilä-Muonio-rajakolmiossa sijaitsevan Pallaksen näkökulmasta.

Kun eräs reissu sitten lopulta tarjosi mahdollisuuden, olihan kolmanteen Lapin legendaarinen tunturiseutuun sukellettava syvemmin. Pyhä-Luosto-kaksikko kohoaa omalla tyylillään Sodankylän ja Pelkosenniemen seutuvilla. Tai oikeastaan niiden tyyli on vähän sama kuin Pallaksella, keskeltä matalaa metsä/jänkäseutua nousee ketju huippuja ympäristöstä kuin lohen selkä koskesta.

Luosto Pyhältä päin tullessa.

Koska olin aina aikaisemmin painanut tukka putkella Sodankylän läpi yhä ylemmäs, oli nämä töppyrät jääneet tutkimatta tarkemmin. Jotenkin seutu oli jättänyt laimean kuvan läpi ajaessa, mutta päätin antaa sille aikaa ja mahdollisuuden. Sitähän voi elämässä muutenkin mennä ensivaikutelman pettäessä onnensa ohi…

Toki aikaisempiin ohituksiin oli ollut syynä kiire, mutta myös se, ettei aiemmin menoa haitannut jalka sallinut isompia fyysisiä ponnisteluja. Siksi kuvauspaikat oli pitänyt löytää Lapistakin ns. helposti. Eli autolla lähelle ja niin pois päin.

Pyhä-Luosto-kansallispuistossa on kuitenkin omat erityispiirteensä, sopiva sekoitus kivirakkaa ja kuusikkoa. Siksi se kiinnosti.

Pyhä-Luoston kansallispuiston tunturijono.

Nyt tavoite oli siis kiivetä ihan itse tunturiin. Joskus aikanaan oli tullut raahattua kaikki kamat etelästä mukaan, mutta nykyään palvelut ovat niin hyvät että lumikengät on helppo vuokrata. Siksi suunnitelma oli sekä kopterin että kenkäilyn avulla tutkistella Luostoa eri kulmista.

Ja helpollahan homma onnistuikin. Pyhä-Luosto Matkailu tarjoaa todella hyvällä palvelulla todella asiallisia mökkimajoituksia. Molempien tunturikeskusten yksi mukavin piirre on, ettei mökkikylissä tarvitse asua kuin kaupungeissa. Mielestäni Lapin kokeminen taajamamaisessa rivitalorykelmässä asuen vie toisinaan osan tenhosta, mutta toki toisinaan nekin ovat ihan jees. Riippuu reissun tarkoituksesta.

Nyt oltiin kuitenkin nauttimassa maisemista ja Lapin luonnosta. Tammikuun lopussa kelohirsinen paritalo oli toisesta päästään tyhjä joten ihan rauhassa sai kulkuri-erakko oleskella Luoston ympärille leviävien harvaan rakennetun mökkikylän laidalla.

Aina kun Lapissa haluaa olla sopivassa palveluiden ja rauhan yhdistelmässä niin ajoitus on kaiken a ja o. Itse olen liikkeellä joko ruska-ajan loppupäässä tai sitten juuri ennen talviloma-sesonkia. Silloin kun muut ovat joko luovuttaneet tai eivät ole vielä heränneet.

Nyt pari kertaa alueella jo tammi-helmikuun vaihteen talvisen kuvausreissun tehneenä käyn jatkossakin aina hakemassa varusteet Juhan Voidepalvelusta vuokralle. Samalla saa tuttuun pohjoisen tyyliin pari juttua. Juhakin osaa siis turistin jututtaa!

Orresokan polulta on ihan jees näkymät kohti Luostoa.

Sittenhän se olikin aika lähteä tutkimaan seutuja, kuvauspaikkoja etsien. Alueelta on tälläkin seudulla Lapin keskusten tuttuun tyyliin paikallisen matkailuyhdistyksen tuottama hyvä kartta. Tällä kertaa pisteet siitä että siien on merkitty sekä reitit, kuvauspaikat että myös revontuli-bongaukseen sopivat, helposti saavutettavat paikat. Ehkä paras versio jonka olen nähnyt.

Yleiskuvaltaan Luosto osoittautui mukavan ”pieneksi” paikaksi, jossa on tällaiselle reissaajalle riittävät palvelut eli mökit, kauppa ja välinevuokraamot kunnossa. Muuten se on paikka, jossa murtsikka ja mäet ovat sopivassa tasapainossa eli samalla sieltä löytää myös erakko sopivan rauhan.

Joillain alueilla läskipyöräilijät ja lumikenkäilijät ovat tungettu samoille poluilla, Luostolla pääsee onneksi kenkäilemään rauhassa omillaankin. Oletteko yrittäneet päästä ylös metrin hangesta kamerakalusto käsissänne sen jälkeen kun olette väistäneet fättäriä umpiseen?

No, pistäkää kuitenkin muistiin esimerkiksi ametistikaivoksen parkkikselta lähtevä polku joka vie karttaan merkitylle kuvauspaikalle sekä sesonkiaikaan auki olevalle kahviolle. Luoston vieressä könöttävälle Orresokalle menee myös lyhyt polku, joten kelien salliessa sekin on ihan hyvä spotti.

Kolmas katsottava paikka on Ukko-Luoston päälle Tikkalaavun kautta kulkeva reitti. Muuten lumikenkäreitit kulkevat aika pitkälle puurajan sisässä, parhaimmillaan aivan rajalla. Kuvauspaikkoja siellä on harvakseltaan, jos ei sitten kynttiläkuusia halua kuvata.

Paras vinkkini Luoston seudun kuvaalla on kopteri. Dronen kun heittää ilmaan niin pääsee jo ihan eri tavalla hyödyntämään tunturijonon muotoja kuvisssaan. Talvinen auringonlasku on helppo taltioida kunhan siirtyy joko riittävän kauas itään tai sitten Sodankylän suuntaan kulkevaa tietä tunturiselänteelle.

Sieltä tavoittaa valon, ja sieltä tavoittaa tunturijonon muodot. Vai mitä olette mieltä seuraavista kuvista?

Alakitisentien varrelta löytyy myös asiallisia paikkoja. Vai mitä?
Näkymä Alakitisentieltä kohti tunturinjonon eteläpäätä.
Tie Luostolta Sodankylän suuntaan nousee hienosti tunturiselänteelle.
Luostonloman parkkis on monelle hiihtäjällekin tuttu paikka. Kopteri on siitä myös mukava pyöräyttää ilmaan.
Ukko-Luoston töppyrä ilta-auringossa.