VT92: Karigasniemi + Giellajohka = 10 points

Kun jossakin kohtaa roadtripit alkoivat suuntautua myös Itä-Lappiin ja Saariselältä ylöspäin, oli luontevaa että tie vei Karigasniemelle. Jäämerentieltä, Kaamasesta länteen suuntaava Karigasniementie eli VT92 veti puoleensa heti ensimmäisellä alueelle suuntauneella keikalla. Onhan Karigasniemessä oma klassinen kalskahduksensa.

Saariselän ”ulkoilupuisto” Kaunispäältä.

Tie sinänsä pitää sisällään on mielenkiintoista nähtävää, puikahtaahan se kahden legendaarisen erämaa-alueen, eli Paistuntureiden ja Muotkatuntureiden välistä Tenon laaksoon asti. Nuo kaksi erämaa-aluettahan ovat jo niitä, joissa on oikeasti erämaan tuntua. Saariselän UKK-”ulkoilupuistosta” poiketen palvelut ja polut ovatkin jo vähän harvemmassa, siksi niissä on oma tenhonsa.

Paistunturien aluetta halkova Kevon kanjoni on kohde jota oli tullut jo Kaamasen reissuillakin kartasta katseltua, ja Utsjoella poiketessa alkupäätä ihailtua. Siinäpä se samalla ajatus hiljaa muhi, kuin karjalanpaisti leivinuunissa, pitkään ja hartaasti, kunnes sitten pari syksyä sitten oli aika käydä katsomassa nekin maastot.

Paistunturien alueen retkeilystä löytyy juttuja esimerkiksi Retkipaikasta tätä linkkiä seuraamalla. Vastaava arkisto Muotkatunturien retkeilystä on puolestaan tämän linkin takana.

Koska alue on tosiaan jo sen perinteisemmän ”turistilapin” ulkopuolella, ovat alueen palvelut tietenkin vähän erilaisia kuin hiihtokeskuksissa. Täällä kulkevat eränkävijät, oli kyse sitten kalastuksesta, metsästyksestä tai retkeilystä. Tenon lohestus on rakentanut joenlaaksoon hienoja kohteita, ja riekkomiehille on erämaan äärille rakentunut myös palveluita.

Muuhun matkailuun panostavat kohteet ovat viime vuosiin asti olleet harvemmassa. Yhdellä noista Karigasniemen reissuista tuli kuitenkin pysähdyttyä Giellajohkassa, puhtaasti sen pihaan rakentuneen uuden näköisen kyltin takia. Siinä kahveja juodessa tuli selväksi että omistajanvaihdoksen myötä paikkaan oltiin suunnittelemassa melko mukavan oloisia panostuksia. Teemoina hiljaisuus ja revontulet, eli niitä raikkaampia Lapinmatkailun teemoja. Vielä kun samalla reissulla tuli nähtyä minkälaiset mökit jokirantaan olivat nousemassa, oli helppo tehdä päätös suunnata seuraavan syksyn eräreissu juuri tälle alueelle.

Ja majoitus oli tietenkin pakko ottaa niistä rannan vähän paremmista, uusista mökeistä. Kerrankin hieman korkeammalla tasolla kuin näillä retkillä yleensä. Katsokaapa vaikka nuo alla olevat kuvat. Uskon että kelpaisi teillekin?

Giellajohkassa on ohi virtaavan joen takia fokuksessa ja markkinoinnissa mukana myös kalastajat. Mökkien edustalla onkin aika hienon näköinen erämaajoki koskineen. Kyseinen Kielajoki on esimerkiksi harjuspaikkana erinomainen. Läheisellä Aksujärvellä pääsee puolestaan harrastamaan seisovan veden kalastusta. Lisää alueen kalastuksesta täältä.

Toinen kulmakivi Giellajohkan matkailussa on ehdottomasti pisteet ansaitseva hiljaisuus ja pimeys. Revontulet näkyvät varmasti noiden mökkien verannoille hienosti joten joulu/talvireissu on vielä Giellajohkaan toteutettava!

Päiväreissuja Giellajohkasta tuli itse suunnattua lähempää Karigasniemeä, alueelta jossa pari tienpätkää puhkoo isolta tieltä pohjoiseen, erämaahan. Toisen päässä on iso erotusaita, joten sillä seudulla liikkuessa kannattaa katsoa porotöiden ajankohdat ettei osu keskelle tokkaa juuri kun sitä yritetään aitaan.

Se viereinen, Giellajohkan suunnasta ensin tuleva tienpätkä lähtee puolestaan luontopolun parkkipaikan vierestä ja vie lähinnä mönkijäuran tyyppisenä tienä Kevolle vievän retkeilyreitin opastaululle. Siitä tai luontopolun parkkikselta on helppo nostaa reppu pykälään ja aika lyhyellä kävelyllä päästä jo nauttimaan oikeasta erämaasta. Ensimmäisten töppyröiden päälle kun kiipeää ja jaksaa vielä pätkän eteenpäin on edessä jo Luomusjärvet joiden takaa alkaa Kevon luonnonpuisto.

Paistunturin erämaa ja Kevon kanjonin pää aukeavat edessä.

Kun itse pääsin vihdoin tuon legendaarisen kohteen lähelle, tuli sieluun aivan erityinen fiilis. Reissuilla oli tullut nähtyä paljon legendaarisia kohteita, vaellettua viikko Saariselän maisemissa, käytyä Kilpisjärvellä Kalottireitillä aina Meekonjärvellä saakka ja niin edelleen. Mutta nyt oltiinkin ihan aidossa erämaassa eikä massaretkeilyturisin mekassa. Siinä oli jylhää (Ja aika tyhjää) maisemaa edessä mielin määrin!

Karigasniemen Ailikastunturin jyhkeä selkä.

Kun käänsin päätäni vasemmalle, näin yhden seudun maamerkeistä. Karigasniemen kylän ylle nousee tien pohjoispuolella juuri ennen sitä viimeistä Tenon laaksoon laskevaa mäkeä toinen Suomen Ailikastuntureista. Karigasniemen Ailikas kirjoitetaan yleensä koolla, mutta muuten se on ihan yhtä hieno näky kuin Utsjoen ylle nouseva Ailigas. Molempien päällä käyneenä sanoisin että kannattaa! Molemmista näkyy legendaarinen jokilaakso rantatörmineen ja naapurimaiden suurtuntureineen yhtä hyvin.

Ailikkaan rinteeltä löytyy rakkaa.
…ja tuurilla myös ruskaa.

Tällä syksyn 2018 reissulla kävi vihdoin myös se tuuri, että ruska oli päättänyt esittäytyä oikein kunnolla. Ensimmäistä kertaa minun reissuillani. Muilla roadtripeillä sateinen vuosi ja aikainen lehtien lento olivat vieneet parhaat värit mennessään mutta nyt oli hieno levähtää hetki Ailikkaan rinteellä maaruskastakin nauttien.

VT92. Erämaata kaipaavalle aivan upea tienvarsi joka tarjoaa kokeneemmallekin pohjoisen kävijälle uutta twistiä!