Pohjola Branding

Valokuvaajan työn keskiössä on luonnollisesti luoda visuaalisesti kiinnostavaa katsottavaa.

Taiteellisesti suuntautunut kuvaaja ajattelee jokaisen kuvan helposti joko yksilöllisenä taideteoksena tai sitten oman tunnistettavan sormenjälkensä edustajana. Varsinkin tämä jälkimmäinen korostuu koko ajan enemmän nyt kun Instagram on suosituin foorumi esitellä omaa työtään kuvaajana. Yhdenmukainen visuaalinen ilme omalla tilillä, samanlaisten presettien ja efektien käyttö (Tai sen suosituimman somettajan tyylin kopioiminen) ovat tätä päivää.

Jos taas kyseessä on dokumentaarinen kuvaaja, on tärkein saada taltioitua sen hetken tunnelma ja mahdollisesti korostettava hetkestä välittyvä viesti jollakin valokuvauksellisella tehokeinolla.

Sitten on se kolmas polku: Brändin visualisointi. Tämä on osittain sukua ensimmäiselle kohdalle, mutta nyt kyseessä on tietyn yrityksen brändimielikuvan tukeminen ja esiin nostaminen. Somessa varsinkin erottuminen alkaa olemaan hankalaa, joten jokaisen yksittäisen postauksen visuaalisten elementtien pitää edustaa sen julkaisevan yrityksen brändiä.

Itselleni juuri tämä sektori on valokuvaksen kiinnostavin alue. Osin se tulee luontaisesti taustastani, vaikka olenkin muotoilija koulutukseltani suunnittelin jo opiskeluaikoina liikemerkkejä. On todella kiinnostavaa, haastavaa ja palkitsevaakin kun saa kiteytettyä yhteen symboliin sen olennaisimman viestin.

Tällä polulla jatkoin oikeastaan heti työelämään päästyäni kun pääsin interaktiosuunnittelun ohella tekemään kokonaisvaltaisesti töitä Nokian matkapuhelinten käyttökokemuksen kanssa. Paitsi että silloin ei koko sanaa ”käyttökokemus” vielä ollut keksitty. Jep, olen dinosaurus?

Asiaan. Voitte varmasti arvata miten liikemerkkien suunnittelun suurin haaste, eli miten kiteyttää koko yrityskulttuuri, toimiala ja arvot yhteen symboliin, auttoi myös silloin kun mietittiin miten esittää jokin verkkotekninen ominaisuus 6×13 pikselissä?

Kiteyttämisen kokemus ja toisaalta kipeys ovat onneksi auttaneet myöhemminkin.

No, tämä kaikki kuitenkin siirtyi aika luontevasti valokuviin silloin kun lähdettiin yhdessä Sastan kanssa miettimään miten yrityksen ydinarvot näkyisivät markkinointikuvissa. Someen piti saada tietty ilme, ja siinä piti näkyä suomalainen konstailemattomuus ja pohjoiskarjalainen eräperinne. Aika melankolisen tummaahan siitä sitten tuli.

Nyt kun kirjoitan tätä ja kuuntelen suomalaista melankolista metallia, yhteys omaan sieluun vain tuntui niin luontevalta! Tämä vain jotenkin niin sopi minulle!

Suuri kunnia ja opettava kokemus joten kiitos Sastan väki! Näitä eväitä käytetään edelleen muissa projekteissa!