Minä&Kuvani 1.2: Introvertit

Tämä on kauan ollut ekstroverttien maailma.

Eloisuus ja seurallisuus ovat olleet arvostettuja piirteitä, varsinkin työelämässä. Jopa niin että narsistisia luonteenpiirteitäkin omaavat ”vahvat” ihmiset ovat menestyneet organisaatioiden tikapuilla.

Sosiaalinen mediakin oikein vahvistaa itsensä esiin työntämistä. Ei ihme, että moni hiljainen on vain entistä hiljaisempi. He kuitenkin ovat useimmin niitä jotka usein eniten kaipaisivat sitä, että joku vetäisi pois syvältä omasta sisäisestä maailmasta.

Introverteilla voi joskus olla taipumus ylianalysoida, ja herkkyytensä vuoksi toisinaan -varsinkin elämän kriiseissä- jäädä kiertämään ajatuksineen omalle kehälleen. Varsinkin siinä tapauksessa että he kokevat ettei heitä kuitenkaan kuunnella, monihan ymmärtää introvertit kovin kovin väärin. Tämä harhaluulojen lista on pitkä.

Nyt maailma on onneksi vähitellen muuttumassa. Mukavista ihmisistä on tulossa arvostetumpia työelämässäkin ja mukavuus on nyt yksi menestyksen kulmakivi. Myös empaattinen johtaminen on nostamassa päätään. Jopa niin että esimerkiksi tässä artikkelissa todetaan empatian olevan johtamisen uusi musta. Ja moni introverttihan on myös mitä empaattisin, herkkä tyyppi.

Kun lähdetään tekemään voimaannuttamiskuvauksia, ensimmäinen asiahan on saada jokin ovi raolleen. Kuvaajalla pitää olla keinot saada kontakti ja tarjota kanava kuvattavan ajatuksille purkautua ja jäsentyä.

Tällä kertaa päätin kokeilla tällaista kikkaa, ja sehän oli ihan jees!

Kuvani:

Tämä ei kuulu varsinaiseen ”niihin lopullisiin” mutta kertoo mielestäni mukavasti sen, miten lemmikkejä voi hyödyntää kuvauksissa. Koiraihmisen jää murtui hyvin kun hän pääsi paijaamaan kuvauksien aikana jaloissa pyörineitä koiria. Sehän se henkilökuvaajan yksi isoimmista haasteista onkin, pitäisi päästä nopeasti vieraan ihmisen kuoren läpi laukaisemaan pahimmat jännitykset.

Minä:

Ei mitään lisättävää :D Jotenkin vain itselle turvallisten ja miellyttävien elementtien lisääminen kuvaukseen auttoi paljon päästämään irti siitä ”kontrollista”. ”Apua miltä mä nyt näytän jos oon näin ja pitäskö hymyillä..mihin mun pitäs kattoo..näytän kummalliselta kuitenkin…”