Empaattista viestintää

Toisen ihmisen asemaan asettuminen ja heidän tarpeidensa ymmärtäminen -empatia siis- on tärkeää sekä muotoiluajattelussa että ihmissuhteissa.

Toista ihmistä voi ymmärtää kahdella eri tavalla. Joissain tilanteissa on tärkeä erottaa haluatko osoittaa myötätuntoa läheisellesi eli käyttää sympatiaa, vai oletko empaattinen.

Jos asia keikahtaa sympatian puolelle, puhutaan enemmän ystävien välisestä yhdessä kokemisesta kuin työyhteisön tarpeista. Jos käytät empatiaa, tuet toista yksilöä katsomalla tilannetta hänen näkökulmastaan mutta kuitenkin sopivalta etäisyydeltä jotta kokonaiskuva säilyy. Näin säilyvät myös työkalut asioiden eteenpäin saattamiseksi työelämässä.

(Tunnistatko siis sympatian ja empatian eron? Luepa pohjaksi esimerkiksi tämä artikkeli aiheesta.)

Toisen näkökulman ymmärtämisestä on kyse myös empaattisessa johtamisessa.

Johtaminen on ollut perinteisesti jotakin, jossa yksi henkilö ottaa vastuun, muodostaan vision ja johtaa joukot vääjäämättä sitä kohti. Kysymys onkin, kenen visiosta onkaan silloin kyse? Nykyajassa on onneksi ymmärretty, että on tärkeää löytää sopiva yhdistelmä yrityksen ja yksilöiden henkilökohtaisista visioita. Tiimi ei toimi jos se ei toimi yhteisen tavoitteen eteen, ja tuo yhteinen tavoitehan kannattaa olla sellainen joka hyödyttää kaikkia jollakin tasolla.

Kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa pitää olla kykyä tulla puoliväliin vastaan. Parisuhteessa sille voi antaa aikaa, mutta mikä eteen työelämässä kun deadlinet hakkaa päälle ja yksilöillä on egojen kohtaaminen hidastamassa tahtia? Silloin tarvitaan tunneälykästä, empaattista johtajuutta.

Tai ehkä pitäisi puhua enemmänkin empaattisesta valmentamisesta?

Moderni johtaminenhan on enemmän ryhmän valmentamista kuin suunnan näyttämistä. Asioista taistelevat yksilöt saadaan saateltua kauniisti kohti yhteistä tavoitetta, kun auttaa heitä ymmärtämään toisiaan. Olemaan siis empaattisia toisilleen. Nykyajan johtaminen onkin siis enenevissä määrin yksilöiden fasilitointia kohti parempaa empatiaa toisia kohtaan.

Tällaisessa työssä tarvitaan johtaja-valmentaja jolla itsellään on riittävät työkalut. Nykyajan ydinkompetenssi ei ole excel vaan empatia, ei tietotekniikka vaan tunneäly. Nyt puhutaan ”soft skillseistä”, joka tarkoittaa ihmisen henkisiä työkaluja. Ohjelmistot ynnä muut ”kovat” taidot voi aina opetella mutta henkiset kompetenssit saadaan osin syntymässä, osin vain ja ainoastaan elämänkokemusten ja itsekehityksen kautta.

Käytännössähän soft skillseissä kyse on siitä, kuinka assertiivinen pystyt sosiaalisessa kanssakäymisessä olemaan. Kuinka assertiivinen pystyt luontaisesti viestinnässäsi olemaan, on puolestaan liitoksissa siihen minkälainen persoona olet. ”Työelämä Uusiksi”-blogista löytyy hyvä artikkeli assertiivisuudesta ihmisten välisessä viestinnässä ja myös testi aiheesta.

Peruspointti on tunnistaa yksilön luontainen tyyli. Introvertit ihmiset ovat luontaisten taipumustensa takia varovaisempia viestijiä mutta kriittisempiä ulkoa tulevalle tiedolle. He haluavat prosessoida ja muodostaa loppuyhteenvedot itse omassa sisäisessä maailmassaan, ja ottaa prosessoinnille aikaa.

Ekstrovertit puolestaan ovat rohkeampia viestijiä sekä avoimempia kaikelle ulkoa tulevalle, ehkä usein jopa myös helpommin innostuvia. He kaipaavat tasapainon vuoksi ”kriitikoita” jotta kaikki näkökulmat tulisivat huomioitua paremmin.

Ekstrovertit ovat koko ajan enemmän äänessä keskustelevamman tyylinsä vuoksi, ja siksi varsinkin introvertimmat tyypit voivat joissain tapauksissa kokea heidät jopa aggressiivisiksi. Pahimmassa tapauksessa ekstrovertti voi saada introvertit vaikenemaan kokonaan, ymmärtämättä itse mitä tapahtuu koska hän vain käyttäytyy omalla luontaisella tavallaan!

Synnynnäinen tunneäly, ikä ja kokemus tuovat itsetuntemusta ja lisäävät myös empatiakykyä. Nämä ovat juuri niitä ominaisuuksia jotka tarvitaan näiden eri kommunikaatiotyylien kohtaamisten fasilitoinnissa. Toisilla on synnynnäinen kyky lukea ja ymmärtää toisia intuitiivisesti, toisilla on riittävästi kokemusta eri ihmisistä jotta pystyvät tunnistamaan mistä mahdollisessa konfliktissa on kysymys. Sanonta vanhuudesta ja viisaudesta saattaakin pohjata juuri tähän.

Siksi nykyajan johtaminen onkin tärkeä nähdä nimenomaan eri tyyppejä edustavien yksilöiden valmentamisena kohti assertiivisempaa viestintätyyliä, ja yhteisön fasilitointia kohti empaattisempa ajattelua.

Ai miksi tämä kaikki? No, sehän on jo todistettu että empaattinen, ymmärtäväisempi tiimi on todennäköisesti myös tehokkaampi. Turhiin egoiluihin ja konfliktien selvittämiseen ei kulu liikaa aikaa ja energiaa. Empaattisessa ympäristössä yksilöt voivat keskittää huomionsa yhteiseen tavoitteeseen ja tekemiseen, saavuttaa yhdessä enemmän.

Onhan se niin, että nytkin ympärillämme myrskyävät kovat ajat kaipaavat taas vastapainokseen empatiaa ja ymmärrystä toisiamme kohtaan-